Jyväskylän yliopiston vanha kampusalue on kokenut monia vaiheita. Autoistumisen myötä päädyttiin 80-luvulla siihen tilanteeseen, että vanhojen seminaarirakennusten välit oli asfaltoitu käytännössä seinästä seinään. Pihanäkymiä hallitsivat autorivit. 90-luvun lopulla päätettiin suunnitella alue toisenlaiseksi.

Ympäristösuunnittelun tekijäksi valittiin Viherteema. Alusta alkaen suunnittelijalla oli ajatuksena saada autot pois kampusalueen sisäosista ja muuttaa suurin osa asfaltoiduista piha-alueista viheralueiksi ja betonikivillä päällystetyiksi kulkuväyliksi ja aukioiksi. Sadevesikourut tehtiin graniittinupukivistä. Suunnitteluprosessin aikana kuultiin käyttäjiä eri vaiheissa ja hiottiin suunnitelmaa kohti nyt näkyvää lopputulosta. Aivan puhtaasti autottomaksi ei kampusaluetta saatu, liittyen alueen yleiseen paikoitusongelmaan, mutta huomattava parannus kuitenkin. Tänä päivänä alue on vihreämpi ja kulkuväylät selkeämpiä. Perusilme on selvästi enemmän kävelyaluepainotteinen kuin edeltävänä aikakautena.