Lounaispuisto on yksi Jyväskylän vanhimmista puistoista ja sen erikoisuus on laululava jossa on pitkään järjestetty erilaisia musiikkitapahtumia. 1994 saimme kollegani Irma Serolan kanssa tehtäväksi uudistaa puistoa. Lähtötilanteessa puistossa oli viettävä nurmirinne ja alaosassa esiintymislavan edessä pölisevä hiekkakenttä johon tapahtumien ajaksi kannettiin varastosta irtopenkit katsomoksi.

Alusta asti oli selvää että suunnitelmassa tulee ottaa huomioon kova käyttö ja sen aiheuttama rasitus viheralueille. Päädyimme siihen että kulkuväylät päällystettiin graniittinupukivillä ja rinnettä pengerrettiin Mankolan puretun navetan seinäkivillä. Nämä muurirakenteet suojaavat istutuksia ja ohjaavat kulkua. Katsomo rakennettiin kiinteäksi rinteeseen upotetun betonirakenteen varaan, jonka päälle kiinnitettiin istuintasot. Kaikissa ratkaisuissa otettiin huomioon liikuntarajoitteisten pääsy eri osiin puistoa. Katsomon yläpuolelle suunniteltiin paikan henkeen sopiva katos joka toimii äänentoistolaitteiden säätöpaikkana ja myyntikatoksena. Alueen yläosaan tehtiin portaikko yhdistämään puisto yliopiston suuntaan ja puiston kioskikahvilaan. Koko puiston kalustus ja valaistus uusittiin. Keskikäytävillä on pylväsvalaisimet ja muualla pollarit. Ratkaisut ovat osoittautuneet oikeansuuntaisiksi ja kestäviksi. Lounaispuisto jatkaa perinteitään yhtenä keskusta-alueen tärkeänä oleskelupuistona ja ennen kaikkea tapahtumapaikkana.