Nakkilan kuuluisa katedraalimainen funkkiskirkko sijaitsee komealla paikalla keskellä kirkonkylää ympäristöstä erottuvalla mäellä. Kirkon piha oli autoistumisen myötä puhuttanut pitkään. Autot parkkeerattiin ilman jäsenneltyä paikoitusta villisti ja vapaasti, osa melkein kirkon ovelle. Seurakunta päätti 2006 suunnitteluttaa kirkon piha ulkopuolisella suunnittelijalla. Viherteema valittiin tehtävään kilpailutuksen myötä.

Asian tiimoilta pidettiin useita kokouksia ja suunnittelijan edellytettiin esittävän useampia vaihtoehtoja pihasuunnitelmasta. Kokoukset olivat intensiivisiä ja erilaisia näkemyksiä pihan suhteen esitettiin niin luottamushenkilöiden kuin viranhaltijoidenkin toimesta.

Lopulta kuitenkin valittiin toteutettavaksi suunnittelijan ns. ykkösvaihtoehto. Siinä kirkon sisään menotaso portaiden alapuolella on erotettu graniittimuurilla autopaikoitusalueesta ja etupiha on näin saatu tasaisemmaksi aiemman voimakkaasti viettävän pinnan sijaan. Muurin molemmista päistä on kuitenkin huoltoajoreitti kirkon ovelle. Muuria on pehmennetty matalin lehtipensain ja pienin havupuin. Muurin yhteyteen on tehty myös uusi pihavalaistus matalilla pihavalaisimilla. Muurin yläpuoliselle tasolle asennettiin myös penkkejä ihmisten kokoontumista ajatellen. Koko piha päällystettiin uudella murskepinnoitteella.

Asia päätettiin lähes yksimielisesti ja järjestettiin urakkakilpailu. Pihan muutostyöt toteutettiin 2007. Ulkopuolinen urakoitsija suoritti annetun tehtävän taitavasti ja lopputulos näyttää hyvältä. Kasvien kehittyessä näkymä paranee vuosi vuodelta.

Varkauden kirkko sijaitsee näkyvällä paikalla pitkän katunäkymän päätteenä mäellä. Lähtötilanteessa kirkon länsipuoli oli hoidettua piha-aluetta yhdistäen kirkon ja kirkkoherran viraston. Kirkon itäpuolella oli luonnontilassa olevaa viheraluetta, osittain epäsiistin näköistä risukkoa. Tälle alueelle haluttiin uusi uurnalehto, kilpailutuksen jälkeen suunnittelijaksi valittiin Viherteema. Alueen pinta-ala on n. 0,3 ha, johon saatiin sijoitettua uurnahautapaikkoja n. 8 000 kpl. Paikka ympäröitiin teräsaidalla ja korkeuserot hyödynnettiin terassoimalla alue kahteen tasoon graniittimuureilla. Kokonaisuus muodostuu muistolehtotyyppisten yhteismuistomerkkien sarjasta. Yhteismuistomerkit ovat kolmen graniittipilarin kokonaisuuksia, lähiympäristö liuskekivellä päällystettynä. Lisäksi alue valaistiin matalilla pienpylväsvalaisimilla ja muurien yläpuolelle tuli matalaa pensastoa. Puistopenkit tarjoavat kävijälle mahdollisuuden hiljentymiseen.

Tärkeänä osana alueen suunnittelussa oli alusta alkaen yhteistyö taiteilija Taru Mäntysen kanssa. Ideoitiin yhdessä tulevan taideteoksen paikkaa ja kokoa. Kun alue vihittiin käyttöön v. 2003 paljastettiin samalla Mäntysen pronssiveistos, `He ovat ylösnousemuksen lapsia`.

Alue on luonteva osa kirkkopihaa ja toteuttaa vanhaa perinnettä kirkkopiha hautausmaana. Puistomainen ilme parantaa myös komean kirkon olemusta ja tekee kokonaisuudesta harkitun näköisen.

Lounaispuisto on yksi Jyväskylän vanhimmista puistoista ja sen erikoisuus on laululava jossa on pitkään järjestetty erilaisia musiikkitapahtumia. 1994 saimme kollegani Irma Serolan kanssa tehtäväksi uudistaa puistoa. Lähtötilanteessa puistossa oli viettävä nurmirinne ja alaosassa esiintymislavan edessä pölisevä hiekkakenttä johon tapahtumien ajaksi kannettiin varastosta irtopenkit katsomoksi.

Alusta asti oli selvää että suunnitelmassa tulee ottaa huomioon kova käyttö ja sen aiheuttama rasitus viheralueille. Päädyimme siihen että kulkuväylät päällystettiin graniittinupukivillä ja rinnettä pengerrettiin Mankolan puretun navetan seinäkivillä. Nämä muurirakenteet suojaavat istutuksia ja ohjaavat kulkua. Katsomo rakennettiin kiinteäksi rinteeseen upotetun betonirakenteen varaan, jonka päälle kiinnitettiin istuintasot. Kaikissa ratkaisuissa otettiin huomioon liikuntarajoitteisten pääsy eri osiin puistoa. Katsomon yläpuolelle suunniteltiin paikan henkeen sopiva katos joka toimii äänentoistolaitteiden säätöpaikkana ja myyntikatoksena. Alueen yläosaan tehtiin portaikko yhdistämään puisto yliopiston suuntaan ja puiston kioskikahvilaan. Koko puiston kalustus ja valaistus uusittiin. Keskikäytävillä on pylväsvalaisimet ja muualla pollarit. Ratkaisut ovat osoittautuneet oikeansuuntaisiksi ja kestäviksi. Lounaispuisto jatkaa perinteitään yhtenä keskusta-alueen tärkeänä oleskelupuistona ja ennen kaikkea tapahtumapaikkana.

Jyväskylän yliopiston vanha kampusalue on kokenut monia vaiheita. Autoistumisen myötä päädyttiin 80-luvulla siihen tilanteeseen, että vanhojen seminaarirakennusten välit oli asfaltoitu käytännössä seinästä seinään. Pihanäkymiä hallitsivat autorivit. 90-luvun lopulla päätettiin suunnitella alue toisenlaiseksi.

Ympäristösuunnittelun tekijäksi valittiin Viherteema. Alusta alkaen suunnittelijalla oli ajatuksena saada autot pois kampusalueen sisäosista ja muuttaa suurin osa asfaltoiduista piha-alueista viheralueiksi ja betonikivillä päällystetyiksi kulkuväyliksi ja aukioiksi. Sadevesikourut tehtiin graniittinupukivistä. Suunnitteluprosessin aikana kuultiin käyttäjiä eri vaiheissa ja hiottiin suunnitelmaa kohti nyt näkyvää lopputulosta. Aivan puhtaasti autottomaksi ei kampusaluetta saatu, liittyen alueen yleiseen paikoitusongelmaan, mutta huomattava parannus kuitenkin. Tänä päivänä alue on vihreämpi ja kulkuväylät selkeämpiä. Perusilme on selvästi enemmän kävelyaluepainotteinen kuin edeltävänä aikakautena.